- Terveellinen ateriointi on aloitettava lapsena, koska ruokailu kytkeytyy tottumuksiin ja tunteisiin, muistuttaa ravitsemussuunnittelija Anu Mikkola.
Askel sydänmerkkiaterioiden tarjoamiseen ei ollut kovin suuri, vaan pikemminkin luonteva seuraus terveellisen ruoan ja ravitsemuksen nimiin vannovassa yrityksessä tehdystä hyvästä pohjatyöstä.
Keveyttä, terveellisyyttä ja hyvää makua
Ravitsemussuunnittelija Anu Mikkola ja palvelupäällikkö Kaisa Havana tarjoavat kahvin ja teen kylkiäisiksi herkullisia ruisruutuja, joita ei vähäsuolaisiksi mausta arvaisi.
- Näitä ei vähittäiskaupasta saa, pahoittelee Anu, jonka työmaata on ruokalistojen suunnittelun ja reseptiikan lisäksi mm. tuotteiden etsiminen ja valitseminen suurkeittiön tarpeisiin.
Sydänmerkin anominen osui taloon vuonna 2009 tulleen Anun tehtäväksi, mutta hän kertoo edeltäjänsä tehneen sitä ajatellen perustavanlaatuista työtä.
- Meillä oli jo paljon käytössä sellaista, mikä täytti sydänmerkkivaatimukset, Anu muistelee.
Raaka-aineista, resepteistä ja ruokalistoista oli kerätty kaikki tarvittava tieto atk-ohjelmiin, joten Anun oli varsin vaivatonta laskea ravintoarvot, suolan määrät ja rasvan laadut.
- Käsin laskemalla niitä ei pysty hallitsemaan eikä varmistamaan, että ateria täyttää sydänmerkin kriteerit.
Päiväkodeista henkilöstöruokailuun
Koska Sydänmerkki-aterioiden tarjoaminen henkilöstöravintoloiden lisäksi kouluissa oli helposti toteutettavissa, kotkalaisten hyvinvointia vauvasta vaariin palveleva konsepti kehittyi varsin luontevasti.
- Tavoitteena on, että se näkyisi kaupunkilaisten terveydentilassa. Lasten ja nuorten ruokailussa matkaan päiväkodista lukion päättymiseen mahtuu niin monta ateriaa, että aterian laadulla on merkitystä, painottaa Kaisa.
Vaikka monelle ruokaa on yltäkylläisesti saatavilla, mukana on lapsia ja nuoria, jotka syövät koulussa päivän ainoan lämpimän aterian. Meillä aikuisilla on vastuu tarjota lapsille ja nuorille terveellistä ruokaa. Kouluruokakyselyissä noin puolet vastaajista kertoo valitsevansa sydänmerkkiaterian.
Henkilöstöravintoloiden asiakkaat ovat hyvin tietoisia ruoan terveellisyydestä. Edellisessä asiakastyytyväisyyskyselyssä asiakkaat antoivat ruoan terveellisyydestä 4,26 pistettä viidestä. Kun asiakas valitsee sydänmerkkiaterian, ei suolan, rasvan ja kuitujen määrää tai laatua tarvitse arvailla. Moni kiittelee myös lounaan jälkeistä virkistynyttä oloa.
- Aluksi, kun sydänmerkit tulivat linjastoon, niistä kyseltiin. Nyt niihin on jo totuttu. Uudet asiakkaat tulevat meille kevyemmän ja terveellisemmän lounaan vuoksi, vaikka etenkin keskustassa on vaihtoehtoisia lounaspaikkoja, Kaisa sanoo ja iloitsee asiakastyytyväisyyskyselyissä saaduista mainioista tuloksista. Sitä paitsi terveellinen ruoka on hyvää ja maistuvaa - makua voi loihtia muistakin mausteista kuin suolasta.
Entä millainen ruoka maistuu tänä päivänä?
- Lapset pitävät perinteisestä perusruoasta, kuten hernekeitosta ja puuroista, tietävät Kaisa ja Anu. Aikuisilta tulee eniten kiitosta kala- ja kaaliruoista.
Yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä
- Kustannuksia tämä ei lisää, Anu vakuuttaa. - Kun uutta reseptiikkaa on tehty ja elintarvikkeita kilpailutettu, sydänmerkki on tuonut tarkkuutta suolan ja kuidun määrän sekä rasvan määrän ja laadun huomioimisessa. Leipiin, levitteisiin ja salaatinkastikkeisiin toivotaan vaihtelua. Pihvit ja pyörykät eivät valitettavasti yleensä täytä kriteerejä. Siihen toivoisi kehitystä.
Silti sekä hän että Kaisa kehaisevat kotimaisen elintarviketeollisuuden yhteistyöhalukkuutta ja -kykyä kehittää Sydänmerkki-tuotteita suurkeittiöiden tarpeisiin. Toki hyviäkin tuotteita poistuu valikoimista, mutta uusia tulee tilalle. Anu kertoo käyneensä maistelemassa kehittelyvaiheen tuotteita tehtaalla ja odottaa toiveikkaana, että tuotteet toimisivat tuotannossa.
Sekä Anun että Kaisan ajatuksissa on yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnan kehittäminen.
- Sydänmerkkiravintoloita on varsin vähän. Jos niitä olisi enemmän, pystyisimme kenties tekemään enemmän kampanjoita ja muuta yhteistyötä Sydänliiton kanssa. Sama koskee kouluja. Tuntuisi todella hyvältä, jos useammat lähtisivät mukaan, sanoo Anu.
Kaisa kertoo, että joillakin kouluilla käy ikäihmisiä ruokailemassa; onpa sairaalasta kotiutuvalle toipilaallekin saatettu hakea aterialaatikko läheisen koulun oppilasravintolasta.
- Tulevaisuudessa tarvetta on todennäköisesti entistä enemmän, ja meistä tässä olisi kehittämiskelpoinen mahdollisuus, hän ehdottaa.
Teksti Anna-Maija Järvi-Herlevi